Paavo Arhinmäki teki omalla persoonallaan vasemmistoliitosta nuorekkaan ja anarkistisen. Tässä on nähtävä taustalle se, että vasemmistoliitto oli kärsinyt aatteellisen ja moraalisen krapulansa sen jälkeen kun puoluetta johtanut Suvi-Anne Siimes oli vienyt vuoteen 2003 mennessä puolueen miltei kokoomuksen kylkeen. Suvi-Annen Siimes toimi aikana, jolloin puolueessa oli mukana Jaakko Laakson kaltaisia haamuja kylmän sodan vuosilta. Vanha taistolainen ja Tiedonantajan toimittaja nousi eduskuntaan vasta vuonna 1992 ja jatkoi siellä aina vuoteen 2011.

Suvi-Anne Siimes meni toiminnassaan monien perusvasemmistoliittolaisten mielestä liiaksi oikealle. Tavallaan kritiikki oli aiheellista. Maassamme ei varmaankaan ollut tilausta kahdelle Tony Blairilaiselle demaripuolueelle.

Paavo Arhinmäen toiminnassa on ollut mukana jonkinlaista valtaapitäviä kohtaan suunnattua protestia. Se ei laantunut edes hänen noustuaan ministeriksi. Hänen tapansa neuvotella hallituksessa sai kokoomuslaiset miltei kaipaamaan toista Paavoa (nimittäin Väyrystä). Hän ei siis edes ministerinä antanut hillotolpan hillintä itseään. Suvi-Anne Siimes otettiin vasemmistolaisen uransa jälkeen kuin kiitokseksi yritysmaailman palvelukseen. Arhinmäelle tuskin tällaista on tarjolla.

Nousu puolueen johtoon ja ministeriksi

Paavo valittiin eduskuntaan vuonna 2007. Vaalien jälkeen julkaistussa blogikirjoituksessa, hänen mukaansa ihmiset olivat olleet mukana tekemässä vaalityötä radikaalimman, punaisemman ja vihreämmän vasemmiston puolesta. Hän sai vaaleissa 6797 ääntä.

Vuonna 2009 hänestä tuli puheenjohtaja ja Paavon poliittinen ura huipentui siihen ja seuranneeseen ministerinpestiin. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Arhinmäki sai muhkean äänipotin 17 226 ääntä. Hän oli Helsingin ääniharava, saaden maan neljänneksi suurimman äänipotin. Tämä vaali nosti Arhinmäen johtaman Vasemmistoliiton hallitukseen asti.

Voi sanoa, että Paavo jatkoi radikaalia linjaa koko ministerikautensa ajan 2011-2014. Tämä näkyi siinä, että hän saattoi jättää väliin edustustehtäviä, jotka liittyivät korkean kulttuurin tapahtumiin (mm. Savonlinnan oopperajuhlat). Hän saattoi niiden sijaan suunnata katselemaan vaikkapa koripalloa. Timo Soinin tapaan matkat Englantiin ja Lontooseen ovat olleet hänelle mieluisia. Siinä missä Soinille maistuivat Millwallin ottelut, suuntasi Paavo katsomaan Chelsean pelejä

Hän oli Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaana vuonna 2012. Hän sai 5,5%:in kannatuksen, mikä oli puolueen ehdokkaalle kunnioitettava saavutus. Arhinmäki vetäytyi puolueen puheenjohtajan tehtävästä eikä asettunut enää ehdokkaaksi vuoden 2016 puheenjohtajavaalissa. Onko perhe-elämä kesyttänyt miehen? Hän sai vaimonsa kanssa lapsia vuosina 2012 ja 2015. Nähtäväksi jää palaako hän vielä eturivin politiikkaan.