Tervetuloa tutustumaan räiskyvän poliittisen hahmon Paavo Arhinmäen vaiheisiin. Arhinmäen persoona on herättänyt suomalaisissa ristiriitaisia ajatuksia. Tavallaan se on ymmärrettävää, sillä kyse on anarkistisesta hahmosta. Paavo valitsi siviilipalveluksen ja oli kova väittelemään nuoresta alkaen. Hän on puhunut suuntaansa hakevan kaupunkilaisnuorison kieltä ja tehnyt siitä poliittisen menestystarinan.

Arhinmäki profiloitui vuoden 2012 presidentinvaaleissa Naton vastaisena ehdokkaana. Hän oli urheiluministerinä vuonna 2014 Moskovassa pidetyissä yleisurheilun MM-kisoissa heiluttamassa sateenkaarilippua. Tällä tavalla osalle kansasta saattoi herätä kysymys, onko herra mies, lintu vai kala. Arhinmäki ei missään vaiheessa ole tunnustautunut kommunistiksi, vaikka on edustanut vasemmistoliittoa. Luonnollisesti poliittiset vastustajat ovat halunneet hänet sellaiseen lokeroon asettaa.

Samaan aikaan Paavo otti jyrkän protestin Venäjän suuntaan keinoksi osoittaakseen olevansa ihmisoikeuksien kannalla. Jopa oikeistolaiset poliitikot maassamme olivat vältelleet provosoimasta Venäjää vastaavalla tavalla. Niinistö oli tuolloin maamme presidentti. Toisaalta Nato mieleiset hallituskumppanit eivät halunneet hyökätä Arhinmäkeä vastaan tässä asiassa. Tähän oli kaksi syytä. Ensiksikin LGBT yhteisö oli riemuissaan Arhinmäen tempusta ja toisaalta ei haluttu osoittaa, että ollaan enemmän pelkureita suhteessa Venäjään päin.

Paavo Arhinmäki kirjoitti kirjan otsikolla Punavihreä sukupolvi vuonna 2006. Tämä käsite punavihreys on siitä asti alkanut elää omaa elämäänsä poliittisessa kielenkäytössä. On jonkinlainen kummajainen, että vihreiden porvarillisetkin poliitikot kokevat kuuluvansa punavihreään sukupolveen, vaikkeivät he sinänsä sosialismin kautta tätä punaisuutta koe itsessään.

Sekä vihreiden Ville Niinistö, että Paavo Arhinmäki ovat julistautuneet feministeiksi. He tavallaan ajavat myös miehille suurempaa mahdollisuutta toimia kotona ja perinteisissä naisten toimissa. Punavihreydessä on mukana globaalia huolta ympäristön tilasta ja sen puitteissa myös korostetaan suvaitsevaisuutta seksuaalivähemmistöjä ja pakolaisia kohtaan.

Paavo Arhinmäki on astunut hieman taka-alalle politiikassa. Hän oli vuoden 2012 presidentinvaaleissa Suomen kaikkien aikojen nuorin ehdokas 35 vuotiaana. Aika näyttää onko kyse pelkästä hapen haukkaamisesta. Tulemmekohan vielä näkemään hänet merkittävissä tehtävissä maamme politiikassa?